Ongelma
Kun päällimmäinen sinkkikerros irtoaa alla olevasta rautasinkkikerroksesta sanotaan, että pinnoite kuoriutuu. Nämä kuoriutumiskohdat voivat olla eri kokoisia ja muotoisia.
Syntyminen
Jälkilämmön vaikutuksesta sinkin ja teräksen välinen reaktio jatkuu puolikiinteässä kerroksessa. Koska puhtaalla sinkillä on nopeampi diffuusioprosessi kuin rauta-sinkkikerroksella (zetakerros), siirtyy sinkkiä etakerroksesta zetakerrokseen, jolloin rajavyöhykkeeseen syntyy halkeamia ja onkaloita (Kirkendal-ilmiö).
Tämä johtaa siihen, että uloin sinkkikerros irtoaa seoskerroksesta eli kuoriutuu. Irtoaminen tapahtuu silloin, kun kuumasinkitty esine jäähtyy liian hitaasti sinkityksen jälkeen (esim. jos esineet ladotaan päällekkäin niin, että lämpö pysyy niissä liian kauan) tai kun esinettä käytetään myöhemmin 200 – 400 o c lämpötilassa. Teräksen laadulla on oma vaikutuksensa kuoriutumisilmiön laajuuteen ja sinkkikerroksen erittäin alhainen lyijypitoisuus voi vielä vahvistaa ilmiötä. Kuoriutumisilmiö edellyttää, että uloin kerros on puhdasta sinkkiä.
Tunnistaminen
Kuoriutumisilmiö voidaan nähdä paljain silmin. Uloin kuoriutunut puhdas sinkkikerros näyttää metallikalvolta. Jäljelle jäävän kerroksen paksuus voi olla > 50 % kerroksen kokonaispaksuudestakan.
Sekaantuminen
Kuoriutumisilmiö voidaan mahdollisesti sekoittaa irtoamisilmiöön.
Vaikutus asiakkaalle
Korroosiosuoja heikkenee riippuen kuoriutuvan sinkkikerroksen paksuudesta. Periaatteessa ei ole olemassa kirjoitettua sääntöä kerroksen paksuudesta, joten pienempiä vaurioita täytyy korjata, kun taas isompien pintavaurioiden takia esine sinkitään uudelleen.
Toimenpiteet
Kuumasinkityt esineet tulee jäähdyttää joko vedessä tai ilmassa alle 200 O C:een. Kuumasinkittyä pintaa ei saa myöhemmin kuumentaa yli 225 O C:seen.
Vastuu
Kuumasinkitsijä vastaa, että esinettä ei kuumasinkityksen jälkeen altisteta yli 200 o c lämpötilalle. Asiakas vastaa, että esinettä ei käytössä kuumenneta yli 200 O C:een.