Koska teräslaadun valinta ja erityisesti teräksen piipitoisuus määräävät suurelta osin sinkkipinnoitteen paksuuden kuumasinkityksessä, suunnittelijan/valmistajan on tärkeää tuntea tämä ominaisuus päästäkseen haluamaansa lopputulokseen.

Alumiinilla tiivistetyt teräkset

Tähän ryhmään luetaan teräkset, joiden piin ja fosforin yhteenlaskettu pitoisuus on alle 0,03 %.

Alumiinilla tiivistetyt teräkset, joilla alhainen reaktiivisuus

Myös alumiinilla tiivistetyissä teräksissä on pieniä pitoisuuksia piitä, mikä vaikuttaa reaktiivisuuteen. Viime vuosina ovat yleistyneet alumiinilla tiivistetyt teräkset, joissa on niin sanottu ultra-alhainen piipitoisuus (alle 0,01 %) ja alumiinipitoisuus on yli 0,035 %. Näillä teräksillä on monia positiivisia ominaisuuksia esimerkiksi lastuttavuuden ja muokattavuuden suhteen. Alhainen piipitoisuus yhdistettynä korkeaan alumiinipitoisuuteen tarkoittaa, että sinkkikerroksesta voi muodostua ohuempi kuin mitä SFS-EN ISO 1461 -kuumasinkitysstandardissa edellytetään. Jos kuumasinkitys lisäksi suoritetaan nikkelillä seostetussa kylvyssä – mikä on nykyään yleistä, sillä nikkelin katsotaan antavan monia positiivisia ominaisuuksia – reaktiivisuus vähenee entisestään ja kerroksesta tulee entistä ohuempi. Tällaisten terästen kohdalla asiakas ja kuumasinkitsijä voivat sopia keskenään standardista poikkeamisesta. Jos standardista poikkeamista ei voida hyväksyä, tämäntyyppiset teräkset täytyy suihkupuhdistaa ennen kuumasinkitystä.

Sandelin-ilmiön riski

Jos halutaan pinnoite, joka täyttää standardin SFS-EN ISO 1461 vaatimukset, tulee valita tiivistämätön tai alumiinilla tiivistetty teräs. Piillä tiivistettyä terästä voidaan luonnollisesti myös käyttää, mutta piipitoisuuden tulee olla mieluiten 0,15–0,22 % välillä. Pinnoitteesta tulee tällöin kuitenkin hieman paksumpi kuin standardi edellyttää.

Yleisesti voidaan todeta, että kun sinkittyyn tavaraan kohdistuvat normaalit pinnanlaatuvaatimukset, seuraavat ehdot soveltuvat sekä kuuma- että kylmävalssatun alumiinilla tiivistetyn teräksen valintaan:

Si+P < 0,03 paino-%

ts. teräksen yhteenlasketun pii- ja fosforipitoisuuden pitää olla alle 0,03 painoprosenttia.

Jos pinnanlaatuvaatimukset ovat erittäin korkeat, esim. rakennusten arkkitehtuuriin kuuluvissa rakenteissa, pitää kylmävalssatun teräksen valinnassa noudattaa seuraavia ehtoja:

Si < 0,03 ja Si+2,5P < 0,04 paino-%

Huomaa fosforipitoisuuden kerroin yllä olevassa kaavassa.

Kuumavalssatussa teräksessä kriittisintä on piipitoisuus, kun taas fosforipitoisuudella on vähemmän merkitystä. Seuraavia ehtoja suositellaan noudatettaviksi kuumavalssatun teräksen valinnassa, kun pinnanlaatuvaatimukset ovat korkeat:

Si < 0,02 ja Si+2,5P < 0,09 paino-%

Huomaa fosforipitoisuuden kerroin yllä olevassa kaavassa.

Piillä tiivistetty teräs

Piillä tiivistetyn teräksen Si-pitoisuus on yli 0,14 %.

Suuremmat kerrospaksuudet

Neuvoja ja ohjeita kuumasinkityn teräksen käyttämiseen normaalia korkeamman korroosiorasituksen aiheuttavassa ympäristössä löytyy standardin SFS-EN ISO 1461 informatiivisesta lisäosasta. Teräksen piipitoisuuden tulee silloin olla yli 0,22 %. Mitä suurempi pitoisuus on, sitä vahvempi sinkkikerros syntyy.

Äärimmäisissä korroosio-olosuhteissa voidaan paksun sinkkikerroksen sijaan valita kuumasinkityksen ja maalauksen yhdistelmä, ks. luku 11 kuumasinkityskäsikirjasta.

Jos sinkkikerroksesta halutaan kirkas, pitää valita tiivistämätön tai alumiinilla tiivistetty teräs (ilman lisättyä piitä).